Yhteisharjoitukset 3.5.2012 - palaset loksahtavat paikoilleen

Edellisiin, Elenan johtamiin harjoituksiin moni tuli paikalle jonkinlainen "ei tästä mitään tuu" -pelko pers... tai siis tarkoitan tietysti takaraivossa, mutta kunhan treenit oli saatu päätökseen, olivat ilmeet kasvoilla huomattavasti kirkastuneet, eikä pelkästään kimmeltävien hikipisaroiden takia: Palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen.

Torstaina 3.5. oli ensimmäiset, kaikkien ryhmien yhteiset harjoitukset Elenan edellisen käynnin jälkeen ja ainakin minulla oli sellainen olo, että kokonaisuutena homma alkaa olla jo aika hyvin hanskassa! Nyt jo muistan, mitkä kohtaukset seuraavat toistaan, minne (suurinpiirtein) täytyy missäkin kohtaa mennä seuraavaa tanssia silmällä pitäen ja ehdin omien liikkeitteni lisäksi silmäillä jopa sitä, missä vierustoverit ovat - tai missä heidän ainakin pitäisi olla!

Tottakai tämän tästä kesken harjoittelun suusta pääsee "hups!", "OHO! Eiku...", "ääh" ja toisinaan jopa hieman painokelvottomampaakin treenisanastoa, sillä hienosäätöä vielä riittää. Uskon kuitenkin, että niin riittää aikakin sen kaiken säädön tekemiseksi ja se on jo paljon, sillä vielä maaliskuussa pieni paniikinpoikanen oli ottaa vallan. Sinnikäs harjoittelu on saanut aikaan sen, että enää ei tunnu siltä, että ryhmämme olisi haukkaamassa liian suurta palaa!

Lapsena usein kokosin palapelejä siten, että haalin kasasta kaikki reunapalat ja laittelin ne ensin oikeaan järjestykseen. Näin palapelillä oli raamit, jolloin sisustan kokoaminen oli helpompaa. Konserttiesityksen valmistelussa lienee nyt sama tilanne, raamit ovat kasassa (ja aika paljon muutakin), jokainen tietää, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää valmiina ja jäljellä onkin lähinnä viimeisten palasten sovittelu kohdilleen.

Toivottavasti mahdollisimman moni kanssatreenaaja pystyy jakamaan nämä positiiviset mietteeni. Mutta jos ei vielä ihan voi, tässä on vielä monta harjoituskertaa tulossa!

Anne C. (kuoro/Isot)

Elenan yhteistreenit 22.4.2012

Intoa puhkuen lähdimme pitkästä aikaa Elenan pitämiin yhteistreeneihin. Edellisten yhteistreenien jälkeen olemme harjoitelleet useasti koko aikuisporukalla ja monesti myös lapset ovat olleet osan yhteistreeneistä paikalla. Uskon, että monella on näiden harjoitusten johdosta paljon paremmin homma hallussa ja paniikki alkanut hiipua :)

Aloitimme treenit aikuisporukalla yhdeksältä Runosmäessä. Alkulämpöä otettiin jumppaamalla salin täyttävässä piirissä. Sitten oli vuoro siirtyä konsertin ”roolihahmoihin” ja esitellä itsensä vastaantulijoille tällä nimellä ja tittelillä. En harmikseni muista keitä kaikkia sain tervehtiä, sillä en kirjoittanut heitä heti paperille. Hauska idea tämä oli ja roolihahmo pitääkin muistaa pakata konserttiaamuna pukujen mukana pussiin :)

Elena oli katsellut maanantain treeneissä kuvattuja otoksia ja muistutti meitä jokaista keskittymään myös käsiimme ja siihen mitä niillä teemme. Toistaiseksi kätemme näyttävät pökkelöiltä, kun niihin ei keskitytä. Myös pelimannit olivat mukana heti aamusta, mutta lähtivät ensin treenailemaan keskenään alakertaan.

Aamun käytimme koreografian läpikäymiseen ja ongelmakohtien hiomiseen. Ongelmia syntyy, kun kaikki eivät ole aina paikalla eivätkä vetopaikat jne. pidä välttämättä paikkaansa. Nyt saimme kohdat katsottua ja jokaisen pitäisi tietää paikkansa. Tämä harjoitus oli kaikille hyväksi :) Lounaan jälkeen pääsimmekin kahlaamaan ohjelmistoa yhdessä bändin kanssa – välillä keskeyttäen ja taas ”hioen”.

Puoli kahdelta saimme mukaan ihanat lapsemme esiintymisasuissaan ja heidän kanssaan tanssittavat yhteisnumerot läpikäytyämme pidimme minikenraalit. Olikin todella mukavaa mennä koko konserttiohjelma läpi esiintymisasuissa, vaikka emme oikealla esiintymislavalla vielä olleetkaan. Pääsimme paremmin näyttelemisenkin makuun, kun emme olleet omissa vaatteissamme. Elena kertoi tunteneensa minikenraalin aikana kolmasti liikutuksen tunnetta, joten eiköhän näitä tunteita pystytä tarjoilemaan konserttipäivänä kaikille meitä katsomaan tuleville ihmisillekin. Näin se homma etenee! 

Varmasti näiden harjoitusten jälkeen moni hengähti syvään, sillä urakka alkaa olemaan kivasti kasassa. Pientä hienosäätöä toki vielä pitää tehdä ja harjoitella harjoittelun perään, jotta esityksen kaari ja siirtymät olisivat ihan jokaisen selkäytimessä :)

Kiitos kaikille mukavista treeneistä!

Saija, talollisen tytär (Isot)

Elenan harjoitukset la 10.3. - tunnelmia harjoituksesta yhden ikimiehen näkökulmasta

Sumuisena lauantaiaamuna paikalla piti olla klo 11.00 omien harjoituksessa tarvittavien varusteiden kanssa. Paikalle tullessani lapset olivat jo ruokatauolla harjoitussalin oven suuhun leiriintyneinä. Konsertin kokonaisuudesta oli sähköpostilla jaettu moniste jossa oli lyhyt esitys tapahtumista ja paikka omia merkintöjä varten. Ikeille oli jo torstaiharjoituksissa jaettu vastaava paperidokumentti. Dokumentti koettiin hyödylliseksi. 

Harjoituksessa mentiin ensiksi Mies-osa teoriassa, varmistaen, että kaikki muisti mitä piti tehdä ja sen jälkeen pari kertaa musiikilla. Seuraavaksi jaettiin lapset ikeille ja isoille, jotka tanssivat lasten kanssa, ja harjoiteltiin konsertin osuudet joissa lapset on mukana (loppupolkka). Lähtövirren harjoittelun jälkeen oli vuorossa lasten esitys omasta osuudestaan ja sen jälkeen pienimmät voitiin päästää pois.

Maalistreeneissä käytiin läpi joitakin juttuja jo koko porukalla lasten ja aikuisten kesken.

Lasten esityksen jälkeen pelimannit, kuoro, Isot ja Ikit jatkoivat harjoittelua ensin kerraten eri osia (Sot-tease, Joki, Tulva, Siltamenuetti, Polska-veto) ja sen jälkeen alusta loppuun konserttiohjelmaa kokonaisuutena ensimmäistä kertaa pelimannien soittaman musiikin tahdissa. Mikäli jossain kohdassa oli tarkistamisia tarkistettiin niitä ja taas jatkettiin. Lopuksi harjoiteltiin vielä Kun polkka soi-esitystä ja harjoitus päättyi Elenan loppuyhteenvetoon.

Monta ryhmää (pelimannit, kuoro, Isot, lapset, Ikit) osallistuu esitykseen ja ryhmät harjoittelevat omia osuuksiaan omien ohjaajien kanssa, mutta yhteisten osuuksien harjoittelu on haasteellista kun muut ryhmät ei ole paikalla tai osa omistakin puuttuu. Siitä syystä nyt jo tiedossa olevat yhteisharjoituskerrat ovat tervetulleita, jotta saadaan esitys hyvään kuntoon ennen Elenan seuraavia yhteisharjoituksia. Konsertin kokonaisuuden hahmottaminen kirjalliseen dokumenttiin perustuen oli monelle aluksi haasteellista ja sitä olisi haluttu jo aiemmin, kuin nyt ennen harjoituksia jaettu. Suullisesti kokonaisuutta käytiin läpi jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta kukaan tuskin ehti tehdä muistiinpanoja silloin. Siltamenuetin ja Polska-vedon kuvioissa haittasi ainakin minua hieman 7.3 esiintymisessä olleet erot konserttiversioon. Musiikin puuttuminen jostain osuuksista alkuharjoituksissa on ollut haasteellista. Hermojen kiristyminen ryhmän sisällä, kun koetaan harjoitusten eteneminen liian hitaaksi on ollut haasteellista sulattaa.

Elenan loppuyhteenveto: ”Paljon on työtä tehty, mutta paljon vielä tehtävää ennenkuin kaikki on valmista. Seuraava minun vetämäni yhteisharjoitus on sunnuntaina 22.4 ja silloin pitäisi kaiken olla jo melko valmista ja vedetään koko konsertti kokonaisuutena harjoituksen lopussa ns. minikenraaliesityksenä. Kiitos kaikille harjoituksissa olleille!”


Heikki (Ikit/kuoro)


Kuvat: Jouko Aaltonen

Aikuisilla meinasi välillä tehdä tiukkaa kaiken opiskeltavan materiaalin ja koreografiaan tulleiden muutosten kanssa. Lapset sen sijaan mennä porskuttivat ja ottivat ilon irti.

Treenit 11.2.

Aloitimme treenit reippaina, toiset vähemmän reippaina, jo klo 9. Omat unihiekat oli ravistelteltava alkulämmittelyn aikana, sillä olihan Elena jo lähtenyt ennen kukonlaulua Oulusta meitä ohjaamaan.

Ensimmäisenä ryhdyimme viilaamaan Lähtövirttä. Tosin ensimmäisten minuuttien jälkeen jo selvisi, että vielä ei ollut viilaamisen aika, vaan edelleen oli kerrattava askelkuvioita ja sitä, mitä seuraavaksi tulikaan. Siis "voimia Elena"! Moni oli poissa, sillä eletäänhän suurinta flunssakautta, joten tanssin tuiskeelle oman haasteensa antoivat ns. haamutanssijat.

Sitten Sot-tease. Hymynaamat olivat hyvässä muistissa, joten siinä päästiinkin etenemään seuraaviin haasteisiin. Tanssijoiden välistä virtasi kuoron muodostama joki, jonka molemmin puolin "riitelevät" Eloveenat ja aika paljonkin fiinimmmät neitokaiset (huom. kumpaankohan minä mahdoin kuulua) yrittivät puida nyrkkiä toisillensa. Suurinta haastetta meille edelleenkin aiheutti oikean tunnelman luominen. Riiteleminen hyvän porukan kesken tuntuu vaikealta, mutta treenit jatkuvat.

Uutena tanssina tällä kertaa aloitimme Polkan harjoittelun. Oli kiva päästä uuden tanssin kimppuun. Olimme isojen kesken jo odotelleetkin tätä. Kellotaulupolkat alkoivat sujua ja niimpä yhdistelimme niitä ikien ja kuoron omiin askeliin.

Dramatiikkaakaan ei harjoituksista puuttunut, kun oli vuorossa Tulva ja Manaus. Hurjan kuoron keskellä paniikinomaiseen tunnelmaan pääsi pakostakin, kun ympärillä manaus voimistui ja oma säntäilytila pieneni. Huh, huh. No, onneksi siitä selvittiin ja sopu löytyi.

Päivän selvästi kovin treenihetki koitti lopuksi. Huivitanssin hikinen hiominen alkoi ja sitä todella ilman armoa veivattiin ja veivattiin. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan haitannut, sillä siihen kuuluvat kolme tanssia ovat niin ihanat, että niitä kyllä mielellään tanssii. Ensin tutustut huiviin, sitten tanssitat huivia ja lopuksi annat huivin lentää...

Näissä tunnelmissa, 

Nora (Isot)

Elenan harkat 28.1.2012

Taas oli tiukat treenit ja paljon uutta asiaa. Kuoro sai menuetissä uudet paikat ja yritti parhaansa mukaan esittää vettä. Lähtövirttäkin yritettiin laulaa taustanauhan tahdissa kieli solmussa, ei niin hyvin tuloksin, tai sanotaan, että parantamisen varaa oli. :)  Uusia askelia opeteltiin ja tehtiin hymynaamoja. Turhanpanttina ei paljon seisoskeltu, mikä oli positiivinen asia. Välillä ilkeiltiin toisille eri porukoissa, mikä on vähän vaikeaa, kun normaalisti olemme yhtä suurta perhettä. Harjoittelimme myös teatterikälätystä, joka ei ole ollenkaan sama asia, kuin kuoron normaali kälätys. (Osaamme kyllä kälättää). Paljon jäi taas asioita "korvantaakse hautuumaan". Jatkoa odotellessa...  

Tanja (kuoro)

Yksi konserttinumero on korkattu!

Kääk, joko se meni? Folklandia 2012 hurahti ohi niin nopeasti, että koko reissu tuntuu hiukan epätodelliselta. No, hienoinen huojunnan tunne muistuttaa siitä että jollain epävakaalla alustalla sitä on oltu ja korvissa soi, joten kyllä, tämän on täytynyt tapahtua ihan oikeastikin.

Nyt on sitten osa Jako yhteen-konserttiakin korkattu ja julkistettu kaikelle kansalle. Ja hyvin meni! Energialataus tuntui ainakin meidän soittajien kesken ja välittyi toivottavasti myös katsomoon. Itseä oikein sykähdytti polskan loppunousu ja yli 40 tanssijan ja laulajan kolme taputusta ennen viimeistä värssyä samalla kun bändi päästeli kaiken mitä irti lähtee - ah, tätä lisää! Lounasta ei tarvittu, tuolla eli. Siltamenuetti ja Veto esitettiin tosin hiukan vähemmällä väellä kuin toukokuun konsertissa, mutta enempää meitä ei olisi lavalle mahtunutkaan. Miltähän sama tuntuu ja näyttää KOKO porukalla ja Sigyn-salin valoissa?

Neljän soittajan kesken kävimme heti Kiikurien rykäyksen jälkeen keinumassa oikein kunnolla toisella keikalla, ja sen jälkeen oli ohjelmassa Kiikurien "kasvoton" promotempaus. Teimme ehkäpä Folklandian historian ensimmäisen ei-ohjelmaan kuuluvan flash mob-henkisen tempauksen (vai menisikö tämä kuitenkin performanssitaiteen puolelle, hmm...). Siispä kun viitisenkymmentä valkoisilla, numerolla 55 koristetuilla naamareilla varustettua hlöä vaelsi äänettä pitkin laivaa lauantaipäivänä, kerääntyi yhteen portaikkoon pitkäksi jonoksi ja vaelsi sitten kohti omia hyttejä - se oli Turun Kiikurit! Naamarin suojista oli hauska tarkkailla vastaantulijoiden ilmeitä. Heh. Tätäkin lisää. Mutta milloin ja missä, se on vielä arvoitus...

Paluu treeniarkeen on tosin aika äkillinen - jo tiistaina jatkamme treenejä kuoron kanssa ja pääsemme sitten upouusien, tammikuun puolella sävellettyjen ja sanoitettujen laulujen kimppuun. Aloitamme räväkällä karjalaisella rallilla ja letkeällä sottiisilla. Kiva päästä kuulemaan miten ne toimivat laulajien suussa.

Hrrr, hyvä reissuhyrinä on päällä vielä näin seuraavanakin päivänä. Kyllä kannatti.

Marjaana (pelimannit/kuoro)

6.1.2012 Elenan loppiaistreenit

Olipa taas. Yhteistreenit nimittäin. Ja vielä Elenan tiukassa otteessa. Kirjaimellisesti Elena hyppyytti koko porukkaa, joka oli paikalle saapunut. Miesnäkökulmasta tilanne näytti hyvältä, kun useampi kymmentä naista tanssii edessä. Vaikkakin katse oli enemmän kiinni nuoteissa kuin tanssijoissa.
Näinkin pitkät treenit menevät sujuvasti, kun on kerran ohjaaja, joka tietää mitä haluaa. Vaikka ei vielä välttämättä tiedä kaikkea mitä haluaa, mutta ainakin tietää mitä haluaa näiltä treeneiltä. Ja kun ohjauksen alla on puolen sataa ihmislasta, niin tiukkaa otetta tarvitaan. Sen verran mitä soittelujen lomassa on ehtinyt tanssijoita katsomaan, näkemäni lupaa hyvää tulevaa juhlakonserttia varten. Asiantuntijan palkkaaminen oli hyvä ajatus ja paranee yhä.

Puvustus tarkistettiin ennen Folklandian esitystä - koreografin ja puvustusvastaavan syynissä miestanssijoita. Läpi menivät.

Näin pelimannismiehenä tulee enemmän veivattua tämän musiikkipuolen kanssa. 9 pelimannin sovittaminen on työ sekä musiikillisesti, vaikkei ehkä fyysisesti. On sen verran joviaalia ja hyvähenkistä porukkaa. Sen lisäksi vielä musiikki pitää myös sovittaa koreografioihin. Musiikki on paitsi menevää ja mukiinmenevää, myös uudella tavalla haastavaa. Ainakin itselleni. Ja sen verran, kun on näitä uusia soittajatovereita tullut tutuksi, niin mukana on myös soittajia, joiden taustalta ei suuremmin löydy kansanmusiikkia.Tämähän tuo lisämakua sekä heille, että meille ja sitä kautta koko tuotannolle.

Ilme kertokoon kaiken.

Kaiken kaikkiaan, loppujen lopuksi ja hellien sormenpäiden jälkeen jäi koko treeniurakasta hyvä maku ja mieli. Vaikka loppiainen olikin, oli tämä taas yksi askel lisää matkalla kohti juhlakonserttia ja vaikka sinne on usempi askel matkaa, niin tämäkin askel lupaa hyvää ja tuo lisäpontta seuraaviinkin.

--- (pelimannit)


Kuvat: Jouko Aaltonen

Yhteistsemppi ennen viimeistä läpimenoa Folklandia-setin läpimenoa. Soittajien joukossa myös blogitekstin anonyymi laatija.

4.12.2011

Harjoitukset alkoivat klo 12. Aloitimme näyttämällä Elenalle mitä olimme saaneet aikaan sitten viime kerran. Teimme parhaamme jotta Elenan olisi ylpeä tuotoksistamme, mutta se ei aivan riittänyt. Lopputulos oli - lisää harjoitusta. Aloitimme siis Elenan ohjauksella korjaamaan virheitämme ja parantamaan esitystämme, jotta pääsisimme siihen 100 prosentin lopputulokseen jota Elena toivoi. Suurinta muutosta tarvitsi polska. Jokaisella oli vielä hieman hakemista askeleissa ja paikassaan lavalla. Menimme monta kertaa läpi tanssin välillä jopa osissa ryhmien kanssa. Isojen nosto tuotti yhä vaikeuksia, jotta kaikki saataisiin ylös ja pysymään ylhäällä. Samoin loppusarja tarvitsi lisää eloa. Aika kuitenkin pääsi loppumaan ennen kuin saimme kaiken valmiiksi, mutta kukaan ei vielä ollut luovuttanut, vaan kaikki olivat valmiita parantamaan esitystä.

Nostoja naisryhmässä tehdään yleensä aika harvoin...

... ja Nooran ilmeestä päätellen tästä ei IHAN vielä nousta suorille käsille seisomaan.
Mutta kyllähän tuo ainakin pyörimään laitetaan!

Oli tauon paikka. Soittajat pääsivät taas harjoittelemaan omassa rauhassa ja tanssijat saivat hengähtää kuten myös Elenakin. Häneltä kun olisi kohta ääni päässyt loppumaan, kun niin suurta laumaa ihmisiä on kovin vaikea pitää hiljaa.

Seuraavaksi pääsivät miehet harjoittelemaan omaa esitystään kevätjuhlaa varten. Elena kertoi ensin esityksen ideaa ja mitä toivoi kohtaukselta. Kohtaus oli hiljainen, joka saattoi olla kovin vaikeaa miehille. Mutta näytti onnistuvan hyvin.

Isojen ja Ikien menuettisola on jo aika pitkä - ja toukokuussa se on vielä pidempi!

Harjoitukset jatkuivat vielä nuorten vuoroon. Oli aika harjoitella Huivitanssia, joka osoittautui yllättäväksi haasteeksi. Kuuntelimme aluksi kappaleet, ne olivat kauniita ja herättivät intoa oppia. Tanssit olivat sen sijaan aivan erilaisia kuin mihin olimme tottuneet, mutta samalla ihanan haastavia. Askeleet olivat hyvin sulavia, joka on vaikeaa jäykälle tanhuajalle, ja huivi liikkui askelien mukana. Vaikeinta saattoi olla pitää huivi kädessä eikä lattialla. Nopealla vedolla "opimme" kaksi osaa kolmesta tanssista. Hiestä märkinä ja ylpeinä lopetimme harjoitukset ja aloimme miettiä omia harjoituksia tanssia varten. Onneksi koko harjoitukset päätyivät videolla helpottaakseen harjoittelemista.

Harjoitukset jatkuivat vielä Elenan johdolla Ikeillä, mutta me nuoremmat liukenimme paikalta odoittaen ensi kertaa.

Liine (Isot Kiikurit)

Kuvat: Jouko Aaltonen