Takana on kansanmusiikin ja –tanssin täyteinen viikonloppu. Osalla aikuis- ja lapsiryhmistä oli lauantaina omat keikkansa, ja illalla moni lähti katsomaan KekriFest-tapahtumaan kuuluneita loistokkaita esityksiä. Sunnuntain moni puolestaan aloitti käymällä kansanlaulukirkossa Turun tuomiokirkossa, samaiseen KekriFest-viikonloppuun kun sisältyi tällainenkin tilaisuus. Sunnuntai-iltapäivä jatkui Kiikurien aikuisryhmien nelituntisilla juhlakonserttitreeneillä Elenan johdolla.
Isot Kiikurit ja Iki-Kiikurit pääsivät ensinnä opettelemaan menuetin askeleita. Ennen varsinaisia harjoituksia Elena veti meille kuitenkin sellaiset alkulämmittelyt, että ainakin allekirjoittanutta alkoi jo hieman jännittää, että jaksaako tässä vielä oikeasti tanssiakin! Mutta menuetin rauhallisissa tahdeissa ehti syke palata kutakuinkin peruslukemille. Naamaa sen sijaan oli välillä vaikea pitää peruslukemilla: viimeistään siinä vaiheessa oli nauru herkässä, kun porukka jaettiin neljään jonoon, jotka lähestyivät salin keskikohtaa samanaikaisesti salin eri kulmista ja joka jonon oli tarkoitus kulkea vastakkaiseen kulmaan ja sivuuttaa toisensa salin keskustassa kuin liikenneympyrässä ikään. Olikohan turkulainen liikennekäyttäytyminen meillä verissä liikaakin, kun ”liikenneympyrässä” syntyi aikamoisia läheltä piti -tilanteita? Peltiä ei sentään ryttääntynyt, korkeintaan rypistyi vähän otsanahkaa miettiessä, että hetkinen, miten tämän nyt pitikään mennä.
 |
| Lisäpaineita treeneihin toi japanilaisen tuotantoyhtiön kuvausryhmän läsnäolo. Aijaa seuranneen tv-ryhmän kameraan kun osui väkisin moni muukin... |
Tämä roolinvaihto laulajista tanssijoiksi taisi aiheuttaa pientä alkuhämmennystä – kun muutamia polskan askeleita oli käyty läpi, ohjaaja naurahtikin, että ilmassa suorastaan voi nähdä kysymysmerkkien leijailun! No, eivätköhän nuo kysymysmerkit haihdu vielä Saharaan samalla tavoin kuin eräät muutkin, hyvin tunnetut ilmassa leijuvat asiat, kunhan uusia askelkuvioita ehditään enemmän treenata. Polskalle kun oli varattu aikaa vain puolisen tuntia, koska vielä piti ehtiä harjoitella lauluakin.
Tiivis treenipäivä olikin hyvä päättää rauhalliseen tunnelmointiin Illan hiljaisuudessa –laulun sävelin. Porukan ei juuri tarvinnut esittää väsynyttä, mutta onnellista fiilistä, jota lauluun haettiin, vaan sellainen taisi jokaiselta löytyä ihan luonnostaan kun alla oli intensiiviset tanssiharjoitukset! Ja monenko tanssi- tai laulu-urakka olikaan alkanut jo edellisenä päivänä? Harjoitusten jälkeen olisin ainakin itse tarvinnut kotimatkalle tulitikut pystyyn silmäluomien väliin niitä auki pitämään, sillä sen verran raukea olo iski, että tunsin olevani jonkinlainen riskikuski autoillessani kotia kohti - Illan Hiljaisuudessa, kuinkas muuten.
Anne C. (Isot/Kuoro)
Kuvat: Jouko Aaltonen
Kuvat: Jouko Aaltonen
 |
| Koetetaan sitten jatkossa muistaa väistää AINA oikealta tulevaa. |
