Mutta tässähän on enää pari viikkoa aikaa koko h-hetkeen! Vaikea uskoa että yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen se viimeinen ankara rutistus on kohta käsillä. Odotettavissa on että koko päivä lasketun ajan liepeillä vierähtää synnytyspaikalla, mutta varsinaiseen aktiiviseen ponnistusvaiheeseen kuluu aivan varmasti vain 2 x 60 min. Koko rupeama tietenkin taltioidaan. Kotiutumista saanee odottaa useimpien kohdalla vasta seuraavan vuorokauden puolella.
Yleensähän ne viimeiset viikot ovat ne raskaimmat, kun jaloissa painaa ja olo tuntuu tukalalta. Maanantaina 7.5. jatkettiin taas aherrusta: ensin treenejä lapsiryhmien kanssa, sitten aikuisten kesken. Kohtauksia pätkissä, läpimeno, hiomista, pidempi pätkä, toinen pätkä... Sitähän se on, puurtamista ja vielä lisää puurtamista. Ilmeet käyvät vakaviksi, kun puoli yhdeksän aikaan illalla arkipäivän päätteeksi pitäisi jaksaa vielä tanssia. Ja sitten joku kohta ei onnistukaan. Ei kun uudestaan. Ja uudestaan. Siinä väsymyksen ja ärtymyksen partaalla täytyisi vain muistaa se miten upeaan suoritukseen tässä ollaan venymässä. Oikeastaanhan tämä oli ihan järjetön projekti: tunnin mittainen tanssiteatteriesitys amatöörien ja viikottaisten harjoitusten voimin. Ja ajatelkaa - se onnistuu!
Näin kuoron vetäjänä osoitan isot aplodit etenkin laulajille. Kuten Heli (Isot) joulun alla totesikin, tuskinpa kuoroväki on Kiikureihin liittynyt tanssiakseen - ja sitähän tässä on tehty melkein koko talvi. Mietihän nyt omalle kohdallesi, että syyskuussa et olisi ottanut elämässäsi yhtään polskan, sottiisin tai vaikkapa katrillin askelta, ja toukokuussa vedät niitä kaikkia Sigynin lavalla laulaen ja näytellen. Kiikurien kuoro on kyllä tämän proggiksen aikana osoittanut että aina voi (ja aina pitää) oppia. Vau.
Eikä ne tanssiryhmien jäsenetkään lapsista aikuisiin ole päässeet helpolla. Tutuista pari- ja kuviotansseista on irtauduttu aivan erilaiseen, esittävään uuteen kansantanssiin. Hyvin tästä hyppäyksestä on minusta kuitenkin selvitty ja Elenan meille tarjoama ilmaisutapa on otettu omaksi. Ikipoppoo on muuten treenannut kahdesti viikossa koko talven: tähän proggikseen on todella panostettu.
Kuten jotkut varmaankin ovat huomanneet, blogi ei ole viime aikoina täydentynyt kuvilla. Se johtuu vain siitä, että kaikki meikäläiset ovat treeneissä milloin missäkin kohtauksessa niin ettei kameran käsittelyyn ole aikaa. Sen sijaan pistän tuohon alle vähän ääninäytteitä, joiden tahtiin voi fiilistellä näiden viimeisten viikkojen aikana.
Vielä vähän ja se on siinä; kaunis pieni teos kaikkien ihmeteltäväksi!
Marjaana (pelimannit/kuoro)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti