Rankka työviikko takana itse kullakin. Mutta jos kerran ohjaaja saapuu paikalle Oulusta asti, on syytä tällätä itsensä volkkariin ja huristella kohti Jyrkkälää ja lauantaiharkkoja. Puolivälissä matkaa ajatus alkoi pikku hiljaa tuntua hyvältä ja silkka inhimillinen uteliaisuuskin nosti päätään: mitähän päivä toisi tullessaan?
Elena aloitti päivän kertomalla omista visioistaan ja Vaahteramäen Eemelistä. Eemeli liittyy juhlaamme antamalle sille visuaalisen ilmeen: raitaa, ruutua, puuvillaa, pitkää hametta ja sinistä väriä. Muun muassa. Torikansaa vaeltamassa kuin vaahteramäkeläiset aikanaan kohti toria ja torilla.
 |
| Infon jälkeen Isot Kiikurit, Iki-Kiikurit ja kuorolaiset alkoivat pakertaa yhteisten askelten kimpussa. Hei, kukaan ei mene väärään suuntaan! |
 |
| Pelimannit tapasivat ensimmäisen kerran lähes koko porukalla. Soittokaverit Turun Kansantanssin Ystävistä ja toisista proggiksista täydentävät Kiikurien vakiopelimanneja. |
Ja sitten se alkoi: meidät kuorolaisetkin asetettiin paikoillemme. Tresteg – vaihtoaskel – tresteg, ja uudelleen. Ja vaihtoaskel – ristiaskel. Ja vaihtoaskel – parin kanssa pyöriminen. Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että kuoroon on hakeutunut aika monta tanssijaa! Kun oli vielä opittu etuaskel – vaihtoaskel – ristiaskel isossa ympyrässä ja saatu uusi koodinimi, Elena halusi esittää kaiken pelimanneille heidän säestämänään. Ja kuorolaiset palasivat omiksi persoonikseen: jalat olivat eri paria eikä trestegistä oltu kuultu juttuakaan. Voi ei! Uutteran toistamisen ja Elenan hyvien, ja kärsivällisten, ohjeiden jälkeen päästiin alusta onnelliseen loppuun. Pieni osa konserttiohjelmaa on valmis – melkein.
 |
| Päätössettiin kuuluvan polskan kuviot alkavat kehkeytyä, tästä se lähtee... |
Koodinimi mansikka (kuoro)
Kuvat: Jouko Aaltonen
Kuvat: Jouko Aaltonen
Näyttää siltä, että Kiikurit ovat olleet oikein tosissaan työn touhussa, ihanaa! Tsemppiä koko porukalle pikkujouluaikaan!
VastaaPoistaTerveisiä Vaasasta lähettää
Mia-Mari