Jako yhteen -arvostelu Turun Sanomissa 28.5.2012

Lue Jako yhteen -esityksen arvostelu Turun Sanomista!

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/351329/Valitonta+yhteisollisyytta+torin+vilskeessa

Lainaus: "Turun Kiikurien näytöksen perusteella voisi enteillä, että syntymässä on uusi taidemuoto, joka elvyttää kansantanssiperinteen ja muovaa perinteisiä liikekuvioita sekä äänimaailmaa ajan hermoille."

Mitäs tähän sanoisitte? Olisiko tälle uudelle taidemuodolle enemmänkin tilausta jatkossa? Allekirjoittanut on ainakin sitä mieltä, että jippii, tätä lisää!

Anne C. 

Uskomatonta mutta totta: se on ohi!

Tyhjää lyö pää, kun kaikki on viimein ohi. Lähes tunnin esitys tuntui hujahtavan kymmenessä minuutissa - miten sitä koko ajan oltiinkin jo viimeisessä polkassa? Siitä tiedän että kokonaisuus ja tarina olivat luissa ja ytimissä ja sitä vain saattoi nautiskella tekemisestä. Ihanaa.

Syväluotaaviin analyyseihin ei näin tuoreeltaan vielä kukaan kykene, mutta alla esiintyjien ensimmäisiä tunnelmia ja konserteista mieleenpainuneita hetkiä heti Jako yhteen -teoksen ensi-iltarutistuksen jälkeen.

Marjaana (kuoro/pelimannit)

**********

Itku tuli katsomossa, kun katsoi mitä on saavutettu. Vuosi oli rankka mutta se kannatti, kun näkee lopputuloksen. 

-Merja

Raimon silmänisku verhoista ennen toisen konsertin alkusoittoa. : ) 

-Marjaana

Alma teki sekä etanan että sammakon!

-Äiti

Lämpöinen tunnelma molemmissa konserteissa. Pieniä virheitä, mutta ei haitannut. Tunnelma toisessa konsertissa parempi. Jerry ei malttanut keskittyä vaan piti omaa hauskaa.

-Terttu

Paniikki, yksi huivi oli karoksissa.

-Kale

Hyvä meininki, ajan taju häipyy tunniksi.

-Jokke

Kaikesta huolimatta töpeksinnät jäivät aika vähiin. Onneksi.

-Inkku

Huojentunut olo toisen esityksen jälkeen kun oli pääsääntöisesti muistanut kaikki vuorot.

-Heikki

Huivitanssi, joka tiivistyi loppua kohden klaran sisääntulosta. Mahtavaa.

-Seppo

Yhtenäisyys oli koko konsertin kohokohta. Kuinka kaikki, jopa ne hiljaisimmat ja rauhallisimmat tanssijat yhtyivät yhtenäiseen tanssimiseen ja hauskanpitoon. Kaikilla oli puhdas hymy naamallaan ja kirkkaita ilon kyyneleitä loppulaulua laulettaessa. KIITOS.

-Liine

Se kuinka kansantanssi alkaa jo vauvana ja voi jatkua vaariin. Tanssista ja musiikista nautitaan läpi elämän, yhdessä muiden kanssa, yhteisössä on voimaa > se on perhe.

-?

Rankka vuosi, mutta työ oli vaivan arvoinen. Mukaan mahtui iloa ja surua, mutta valmista tuli ja hyvät ohjelmanumerot saatiin aikaiseksi. Ihanat muistotkin saatiin koko seuran yhteisestä ponnistuksesta. Kiitos kuluneesta vuodesta!

-N

Viimeisen konsertin jälkeen onnistunut, mutta samalla jotenkin tyhjä olo - tässä tämä nyt sitten oli. Mitä sitten? Mitä seuraavaksi treenataan? Janoten tätä huumaavaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, tanssin riemua, sitä että on musiikin kanssa yhtä... Sitä odotellen,

-Nora

Ensimmäisenä mieleen tulee Elenan leveä hymy katsomosta, jota ehdin nähdä toisessa konsertissa. Mieletön meininki!

-Saija

Tässä se oli! Fiilis oli mahtava ja tanssi oli ihanaa. Marjaanan musiikit koskettavat joka kerta uudelleen ja uudelleen. Kiitos koko Kiikuri-perheelle mahtavasta konsertista.

-Sanna

Aikoinaan osallistuttiin Koski TL:n nuorisoseurojen luokitteluun, josta palaute oli erinomainen, mutta korostettiin kuoron, tanssijoiden ja orkesterin yhteensulauttamisen tarvetta. Nyt olemme saavuttaneet tämän ihanan, ystävällisen, iloisen yhteenkuuluvaisuuden tavoitteen! Siitä kiitos kaikille rohkeille ja harjoituksia pelkäämättömille osallistujille. Kaikille suuret kiitokset!

-Anne V

Yhdyn kaikkiin edellä oleviin kirjoituksiin, ei lisättävää. Oli ylimukavaa!!!

-Reija

Sietämätön jännitys, henki ei tahtonut kulkea. Jännitti niin, että itketti vaan. Eka veto kun alkoi niin jännitys kaikkosi. Keikka vei mukanaan. Toisen vedon aikana oli rentoutunut olo ja se päättyi vuolaisiin kyyneliin Illan hiljaisuudessa aikana. Aivan mahtava ikimuistoinen juttu!

-Taina

Valtava työ. Tuskaa, iloa ja surua. Kaikki nivoutui kuitenkin loistavasti yhteen. Fiilis oli mahtava, lapset yllättivät ohjaajan jälleen kerran ja onnellisuuden tunne vain kasvoi! Tätä kaikkea olemme yhdessä harjoitelleet ja siinä yhdessä loistavasti onnistuttiin, pienistä mokista huolimatta. : ) Kiitos kaikille kiikurilaisille!

-Noora

Vuosi ollut rankka, mutta kannattava. Konsertti oli positiivisesti onnistunut. Kaikki meni nappiin ainakin minun mielestäni. 54 vuotta mukana ollut.

-Pirkko

Tiukkaa vääntöä, vauhtia, vaarallisia tilanteita. Veivausta, ihmettelyä, uusimista, kikkailua. Melkein vuosi tuskaa, hikeä, pxxxaa ja tekemistä. Loppujen lopuksi pari tuntia ja ohi. Ja se pari tuntia oli loppujen lopuksi kuin 2 minuuttia täynnä elämää suurempaa show'ta.

-Tuomas

**********

Juttu tulevasta konsertista Turkulaisessa

18.5.2012 päivätty juttu tulevasta konsertistamme Turkulaisessa:

http://www.turkulainen.fi/artikkeli/109397-sigyn-salissa-nahdaan-modernia-kansantanssia

Aamut käyvät vähiin... kohta on jo lauantai! Toissapäivänä Kiikureilla oli viimeiset treenit ennen esitystä, ja harjoituksissa keskityttiin enää viilailemaan yksityiskohtia.

Pian kuukausien harjoittelu palkitaan.

Kenraaliharkat

Silkkihuivit

Konserttimme kenraaliharkat alkoivat aamukymmeneltä Elenan tsemppauksella ja ohjeilla. Niiden jälkeen kävimme koko konsertin läpi, vaikka välillä tulikin pieniä keskeytyksiä, koska valaistus oli ensimmäistä kertaa mukana. Läpikäynnin jälkeen oli tietenkin Elenan kommenttien vuoro ennen kuin lapset saapuisivat paikalle. Mielestäni läpikäynti oli mennyt melko hyvin, mutta Elena oli sitä mieltä, että asennetta, iloisuutta, varsinkin iloisuutta, pitää näkyä enemmän.

Lasten kanssa kävimme sitten ensin heidän osuuksiaan hieman läpi ja sitten aloitimme koko konsertin alusta niin, että lapsetkin olivat mukana ja ilman keskeytyksiä. Minusta se meni jo tosi hyvin. Lopuksi oli taas Elenan kommenttien vuoro: Vieläkin lisää iloisuutta ja pieniä yksityiskohtien hiomista. Kaikki on siis oikein hyvin ja konsertista tulee tosi hyvä!

Aija (Keski-Kiikurit)

Paljon melua – eikä tyhjästä! 

Asiasta on kotona puhuttu jo viime syksystä saakka poikkeuksellisen paljon. Siis siitä, että Kiikureihin on palkattu ulkopuolinen ammattikoreografi. Lapsetkin ovat huomanneet, että tämä "täti" on sellainen auktoriteetti, joka tietää mitä pitäisi tapahtua ja myös pistää tapahtumaan.

Ammattilaisen palkkaaminen on Kiikurien kaltaiselle harrastajaseuralle niin iso satsaus, että koko ryhmän tavoitteena on varmasti alusta alkaen ollut tehdä kaikkien aikojen juhlakonsertti. Ennen kenraaliharjoitusten kokonaisuutta en ollut nähnyt yhtään tanssia, ja vähän jännittikin, onkohan ammattilaisen palkkaaminen oikeasti ollut sen kaiken arvoista.

Mies

Kenraaliharjoituksissa...

Käsiohjelma vaikuttaa lupaavalta. Siihenkin on satsattu pykälää enemmän kuin ennen. Visuaalisesti hyvännäköistä läpyskää on ryyditetty parilla tarinalla konsertin valmisteluista ja sisäsivuilla on varsinaisen konserttiohjelman lisäksi sekä laulujen sanoituksia että koko esiintyjäluettelo, mikä on mukava lisä. Käsiohjelma paljastaa myös, että uskomattoman suuri osa musiikista on kuoronjohtaja Marjaana Penttisen säveltämää ja monin paikoin myös sanoittamaa. Se kuulostaa lupaavalta. Nuuskapolkka on niiiin nähty.

Konsertti alkaa hieman kalevalaisella ja rauhallisella sävyllä, mutta kasvaa loppua kohti riehakkaaksi näytelmäksi. Silkkihuivit on konsertin ehdoton helmi. Isoimmista Pikku-Kiikureista, Keski-Kiikureista ja nuorimmista Isoista kootun ryhmän tanssi yhdistettynä upeaan musiikkiin nostaa ihokarvat pystyyn. Minulle niin kävi viimeksi Veronan Arenalla kun toistasataa Carmenin näyttelijää veti Toreadorin aariaa. Mistään tusinakekkaloinnista ei vastaavaa fiilistä tule.

Sot-tease

Kokonaisuus...

Olen vuosia kuunnellut hokemaa, että Väyrynen tanhuaa, kiikurit tanssivat. Tämä konsertti on sen väitteen konkreettinen todiste. Se yhdistää hienosti nykyaikaisen ilmaisun ja kansanperinteet. Aivan ainutlaatuista tämä ei toki ole, sillä vastaavia osuuksia nähtiin Järvellä- ja Remunen-tansseissa muutama vuosi sitten.

Konsertti muistuttaa enemmän musikaalia kuin perinteistä kansantanssikonserttia. Siinä on draaman kaari, joten kokonaisuus on muutakin kuin yksittäisten tanssien summa. Mukava yksityiskohta on sekin, että kaikki tanssijat lapsia lukuun ottamatta ovat koko konsertin ajan lavalla. Se on mahdollista, koska koko setti vedetään läpi yksillä puvuilla. Kansallispukunäytöstä ei siis ole luvassa, mutta onhan niitä jo nähty ainakin 18, todennäköisesti 54 edellistä vuotta.

Konsertin jälkeen on helppo sanoa, että se on kokonaisuutena parasta, mitä olen 18 vuoden aikana Kiikureilta nähnyt. Iso satsaus on siis kannattanut. 

Eivät ne turhaa melua asiasta ole pitäneet.

Melkein katsomoammattilainen

Kuvat: Niko Satto 

Finaali

Odotuksen ihanuus ja kurjuus

Mutta tässähän on enää pari viikkoa aikaa koko h-hetkeen! Vaikea uskoa että yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen se viimeinen ankara rutistus on kohta käsillä. Odotettavissa on että koko päivä lasketun ajan liepeillä vierähtää synnytyspaikalla, mutta varsinaiseen aktiiviseen ponnistusvaiheeseen kuluu aivan varmasti vain 2 x 60 min. Koko rupeama tietenkin taltioidaan. Kotiutumista saanee odottaa useimpien kohdalla vasta seuraavan vuorokauden puolella.

Yleensähän ne viimeiset viikot ovat ne raskaimmat, kun jaloissa painaa ja olo tuntuu tukalalta. Maanantaina 7.5. jatkettiin taas aherrusta: ensin treenejä lapsiryhmien kanssa, sitten aikuisten kesken. Kohtauksia pätkissä, läpimeno, hiomista, pidempi pätkä, toinen pätkä... Sitähän se on, puurtamista ja vielä lisää puurtamista. Ilmeet käyvät vakaviksi, kun puoli yhdeksän aikaan illalla arkipäivän päätteeksi pitäisi jaksaa vielä tanssia. Ja sitten joku kohta ei onnistukaan. Ei kun uudestaan. Ja uudestaan. Siinä väsymyksen ja ärtymyksen partaalla täytyisi vain muistaa se miten upeaan suoritukseen tässä ollaan venymässä. Oikeastaanhan tämä oli ihan järjetön projekti: tunnin mittainen tanssiteatteriesitys amatöörien ja viikottaisten harjoitusten voimin. Ja ajatelkaa - se onnistuu!

Näin kuoron vetäjänä osoitan isot aplodit etenkin laulajille. Kuten Heli (Isot) joulun alla totesikin, tuskinpa kuoroväki on Kiikureihin liittynyt tanssiakseen - ja sitähän tässä on tehty melkein koko talvi. Mietihän nyt omalle kohdallesi, että syyskuussa et olisi ottanut elämässäsi yhtään polskan, sottiisin tai vaikkapa katrillin askelta, ja toukokuussa vedät niitä kaikkia Sigynin lavalla laulaen ja näytellen. Kiikurien kuoro on kyllä tämän proggiksen aikana osoittanut että aina voi (ja aina pitää) oppia. Vau.

Eikä ne tanssiryhmien jäsenetkään lapsista aikuisiin ole päässeet helpolla. Tutuista pari- ja kuviotansseista on irtauduttu aivan erilaiseen, esittävään uuteen kansantanssiin. Hyvin tästä hyppäyksestä on minusta kuitenkin selvitty ja Elenan meille tarjoama ilmaisutapa on otettu omaksi. Ikipoppoo on muuten treenannut kahdesti viikossa koko talven: tähän proggikseen on todella panostettu.

Kuten jotkut varmaankin ovat huomanneet, blogi ei ole viime aikoina täydentynyt kuvilla. Se johtuu vain siitä, että kaikki meikäläiset ovat treeneissä milloin missäkin kohtauksessa niin ettei kameran käsittelyyn ole aikaa. Sen sijaan pistän tuohon alle vähän ääninäytteitä, joiden tahtiin voi fiilistellä näiden viimeisten viikkojen aikana.

Vielä vähän ja se on siinä; kaunis pieni teos kaikkien ihmeteltäväksi!

Marjaana (pelimannit/kuoro)

Yhteisharjoitukset 3.5.2012 - palaset loksahtavat paikoilleen

Edellisiin, Elenan johtamiin harjoituksiin moni tuli paikalle jonkinlainen "ei tästä mitään tuu" -pelko pers... tai siis tarkoitan tietysti takaraivossa, mutta kunhan treenit oli saatu päätökseen, olivat ilmeet kasvoilla huomattavasti kirkastuneet, eikä pelkästään kimmeltävien hikipisaroiden takia: Palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen.

Torstaina 3.5. oli ensimmäiset, kaikkien ryhmien yhteiset harjoitukset Elenan edellisen käynnin jälkeen ja ainakin minulla oli sellainen olo, että kokonaisuutena homma alkaa olla jo aika hyvin hanskassa! Nyt jo muistan, mitkä kohtaukset seuraavat toistaan, minne (suurinpiirtein) täytyy missäkin kohtaa mennä seuraavaa tanssia silmällä pitäen ja ehdin omien liikkeitteni lisäksi silmäillä jopa sitä, missä vierustoverit ovat - tai missä heidän ainakin pitäisi olla!

Tottakai tämän tästä kesken harjoittelun suusta pääsee "hups!", "OHO! Eiku...", "ääh" ja toisinaan jopa hieman painokelvottomampaakin treenisanastoa, sillä hienosäätöä vielä riittää. Uskon kuitenkin, että niin riittää aikakin sen kaiken säädön tekemiseksi ja se on jo paljon, sillä vielä maaliskuussa pieni paniikinpoikanen oli ottaa vallan. Sinnikäs harjoittelu on saanut aikaan sen, että enää ei tunnu siltä, että ryhmämme olisi haukkaamassa liian suurta palaa!

Lapsena usein kokosin palapelejä siten, että haalin kasasta kaikki reunapalat ja laittelin ne ensin oikeaan järjestykseen. Näin palapelillä oli raamit, jolloin sisustan kokoaminen oli helpompaa. Konserttiesityksen valmistelussa lienee nyt sama tilanne, raamit ovat kasassa (ja aika paljon muutakin), jokainen tietää, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää valmiina ja jäljellä onkin lähinnä viimeisten palasten sovittelu kohdilleen.

Toivottavasti mahdollisimman moni kanssatreenaaja pystyy jakamaan nämä positiiviset mietteeni. Mutta jos ei vielä ihan voi, tässä on vielä monta harjoituskertaa tulossa!

Anne C. (kuoro/Isot)

Elenan yhteistreenit 22.4.2012

Intoa puhkuen lähdimme pitkästä aikaa Elenan pitämiin yhteistreeneihin. Edellisten yhteistreenien jälkeen olemme harjoitelleet useasti koko aikuisporukalla ja monesti myös lapset ovat olleet osan yhteistreeneistä paikalla. Uskon, että monella on näiden harjoitusten johdosta paljon paremmin homma hallussa ja paniikki alkanut hiipua :)

Aloitimme treenit aikuisporukalla yhdeksältä Runosmäessä. Alkulämpöä otettiin jumppaamalla salin täyttävässä piirissä. Sitten oli vuoro siirtyä konsertin ”roolihahmoihin” ja esitellä itsensä vastaantulijoille tällä nimellä ja tittelillä. En harmikseni muista keitä kaikkia sain tervehtiä, sillä en kirjoittanut heitä heti paperille. Hauska idea tämä oli ja roolihahmo pitääkin muistaa pakata konserttiaamuna pukujen mukana pussiin :)

Elena oli katsellut maanantain treeneissä kuvattuja otoksia ja muistutti meitä jokaista keskittymään myös käsiimme ja siihen mitä niillä teemme. Toistaiseksi kätemme näyttävät pökkelöiltä, kun niihin ei keskitytä. Myös pelimannit olivat mukana heti aamusta, mutta lähtivät ensin treenailemaan keskenään alakertaan.

Aamun käytimme koreografian läpikäymiseen ja ongelmakohtien hiomiseen. Ongelmia syntyy, kun kaikki eivät ole aina paikalla eivätkä vetopaikat jne. pidä välttämättä paikkaansa. Nyt saimme kohdat katsottua ja jokaisen pitäisi tietää paikkansa. Tämä harjoitus oli kaikille hyväksi :) Lounaan jälkeen pääsimmekin kahlaamaan ohjelmistoa yhdessä bändin kanssa – välillä keskeyttäen ja taas ”hioen”.

Puoli kahdelta saimme mukaan ihanat lapsemme esiintymisasuissaan ja heidän kanssaan tanssittavat yhteisnumerot läpikäytyämme pidimme minikenraalit. Olikin todella mukavaa mennä koko konserttiohjelma läpi esiintymisasuissa, vaikka emme oikealla esiintymislavalla vielä olleetkaan. Pääsimme paremmin näyttelemisenkin makuun, kun emme olleet omissa vaatteissamme. Elena kertoi tunteneensa minikenraalin aikana kolmasti liikutuksen tunnetta, joten eiköhän näitä tunteita pystytä tarjoilemaan konserttipäivänä kaikille meitä katsomaan tuleville ihmisillekin. Näin se homma etenee! 

Varmasti näiden harjoitusten jälkeen moni hengähti syvään, sillä urakka alkaa olemaan kivasti kasassa. Pientä hienosäätöä toki vielä pitää tehdä ja harjoitella harjoittelun perään, jotta esityksen kaari ja siirtymät olisivat ihan jokaisen selkäytimessä :)

Kiitos kaikille mukavista treeneistä!

Saija, talollisen tytär (Isot)

Elenan harjoitukset la 10.3. - tunnelmia harjoituksesta yhden ikimiehen näkökulmasta

Sumuisena lauantaiaamuna paikalla piti olla klo 11.00 omien harjoituksessa tarvittavien varusteiden kanssa. Paikalle tullessani lapset olivat jo ruokatauolla harjoitussalin oven suuhun leiriintyneinä. Konsertin kokonaisuudesta oli sähköpostilla jaettu moniste jossa oli lyhyt esitys tapahtumista ja paikka omia merkintöjä varten. Ikeille oli jo torstaiharjoituksissa jaettu vastaava paperidokumentti. Dokumentti koettiin hyödylliseksi. 

Harjoituksessa mentiin ensiksi Mies-osa teoriassa, varmistaen, että kaikki muisti mitä piti tehdä ja sen jälkeen pari kertaa musiikilla. Seuraavaksi jaettiin lapset ikeille ja isoille, jotka tanssivat lasten kanssa, ja harjoiteltiin konsertin osuudet joissa lapset on mukana (loppupolkka). Lähtövirren harjoittelun jälkeen oli vuorossa lasten esitys omasta osuudestaan ja sen jälkeen pienimmät voitiin päästää pois.

Maalistreeneissä käytiin läpi joitakin juttuja jo koko porukalla lasten ja aikuisten kesken.

Lasten esityksen jälkeen pelimannit, kuoro, Isot ja Ikit jatkoivat harjoittelua ensin kerraten eri osia (Sot-tease, Joki, Tulva, Siltamenuetti, Polska-veto) ja sen jälkeen alusta loppuun konserttiohjelmaa kokonaisuutena ensimmäistä kertaa pelimannien soittaman musiikin tahdissa. Mikäli jossain kohdassa oli tarkistamisia tarkistettiin niitä ja taas jatkettiin. Lopuksi harjoiteltiin vielä Kun polkka soi-esitystä ja harjoitus päättyi Elenan loppuyhteenvetoon.

Monta ryhmää (pelimannit, kuoro, Isot, lapset, Ikit) osallistuu esitykseen ja ryhmät harjoittelevat omia osuuksiaan omien ohjaajien kanssa, mutta yhteisten osuuksien harjoittelu on haasteellista kun muut ryhmät ei ole paikalla tai osa omistakin puuttuu. Siitä syystä nyt jo tiedossa olevat yhteisharjoituskerrat ovat tervetulleita, jotta saadaan esitys hyvään kuntoon ennen Elenan seuraavia yhteisharjoituksia. Konsertin kokonaisuuden hahmottaminen kirjalliseen dokumenttiin perustuen oli monelle aluksi haasteellista ja sitä olisi haluttu jo aiemmin, kuin nyt ennen harjoituksia jaettu. Suullisesti kokonaisuutta käytiin läpi jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta kukaan tuskin ehti tehdä muistiinpanoja silloin. Siltamenuetin ja Polska-vedon kuvioissa haittasi ainakin minua hieman 7.3 esiintymisessä olleet erot konserttiversioon. Musiikin puuttuminen jostain osuuksista alkuharjoituksissa on ollut haasteellista. Hermojen kiristyminen ryhmän sisällä, kun koetaan harjoitusten eteneminen liian hitaaksi on ollut haasteellista sulattaa.

Elenan loppuyhteenveto: ”Paljon on työtä tehty, mutta paljon vielä tehtävää ennenkuin kaikki on valmista. Seuraava minun vetämäni yhteisharjoitus on sunnuntaina 22.4 ja silloin pitäisi kaiken olla jo melko valmista ja vedetään koko konsertti kokonaisuutena harjoituksen lopussa ns. minikenraaliesityksenä. Kiitos kaikille harjoituksissa olleille!”


Heikki (Ikit/kuoro)


Kuvat: Jouko Aaltonen

Aikuisilla meinasi välillä tehdä tiukkaa kaiken opiskeltavan materiaalin ja koreografiaan tulleiden muutosten kanssa. Lapset sen sijaan mennä porskuttivat ja ottivat ilon irti.