4.12.2011

Harjoitukset alkoivat klo 12. Aloitimme näyttämällä Elenalle mitä olimme saaneet aikaan sitten viime kerran. Teimme parhaamme jotta Elenan olisi ylpeä tuotoksistamme, mutta se ei aivan riittänyt. Lopputulos oli - lisää harjoitusta. Aloitimme siis Elenan ohjauksella korjaamaan virheitämme ja parantamaan esitystämme, jotta pääsisimme siihen 100 prosentin lopputulokseen jota Elena toivoi. Suurinta muutosta tarvitsi polska. Jokaisella oli vielä hieman hakemista askeleissa ja paikassaan lavalla. Menimme monta kertaa läpi tanssin välillä jopa osissa ryhmien kanssa. Isojen nosto tuotti yhä vaikeuksia, jotta kaikki saataisiin ylös ja pysymään ylhäällä. Samoin loppusarja tarvitsi lisää eloa. Aika kuitenkin pääsi loppumaan ennen kuin saimme kaiken valmiiksi, mutta kukaan ei vielä ollut luovuttanut, vaan kaikki olivat valmiita parantamaan esitystä.

Nostoja naisryhmässä tehdään yleensä aika harvoin...

... ja Nooran ilmeestä päätellen tästä ei IHAN vielä nousta suorille käsille seisomaan.
Mutta kyllähän tuo ainakin pyörimään laitetaan!

Oli tauon paikka. Soittajat pääsivät taas harjoittelemaan omassa rauhassa ja tanssijat saivat hengähtää kuten myös Elenakin. Häneltä kun olisi kohta ääni päässyt loppumaan, kun niin suurta laumaa ihmisiä on kovin vaikea pitää hiljaa.

Seuraavaksi pääsivät miehet harjoittelemaan omaa esitystään kevätjuhlaa varten. Elena kertoi ensin esityksen ideaa ja mitä toivoi kohtaukselta. Kohtaus oli hiljainen, joka saattoi olla kovin vaikeaa miehille. Mutta näytti onnistuvan hyvin.

Isojen ja Ikien menuettisola on jo aika pitkä - ja toukokuussa se on vielä pidempi!

Harjoitukset jatkuivat vielä nuorten vuoroon. Oli aika harjoitella Huivitanssia, joka osoittautui yllättäväksi haasteeksi. Kuuntelimme aluksi kappaleet, ne olivat kauniita ja herättivät intoa oppia. Tanssit olivat sen sijaan aivan erilaisia kuin mihin olimme tottuneet, mutta samalla ihanan haastavia. Askeleet olivat hyvin sulavia, joka on vaikeaa jäykälle tanhuajalle, ja huivi liikkui askelien mukana. Vaikeinta saattoi olla pitää huivi kädessä eikä lattialla. Nopealla vedolla "opimme" kaksi osaa kolmesta tanssista. Hiestä märkinä ja ylpeinä lopetimme harjoitukset ja aloimme miettiä omia harjoituksia tanssia varten. Onneksi koko harjoitukset päätyivät videolla helpottaakseen harjoittelemista.

Harjoitukset jatkuivat vielä Elenan johdolla Ikeillä, mutta me nuoremmat liukenimme paikalta odoittaen ensi kertaa.

Liine (Isot Kiikurit)

Kuvat: Jouko Aaltonen

Elenan harkat 5.11.2011

Rankka työviikko takana itse kullakin. Mutta jos kerran ohjaaja saapuu paikalle Oulusta asti, on syytä tällätä itsensä volkkariin ja huristella kohti Jyrkkälää ja lauantaiharkkoja. Puolivälissä matkaa ajatus alkoi pikku hiljaa tuntua hyvältä ja silkka inhimillinen uteliaisuuskin nosti päätään: mitähän päivä toisi tullessaan?

Elena aloitti päivän kertomalla omista visioistaan ja Vaahteramäen Eemelistä. Eemeli liittyy juhlaamme antamalle sille visuaalisen ilmeen: raitaa, ruutua, puuvillaa, pitkää hametta ja sinistä väriä. Muun muassa. Torikansaa vaeltamassa kuin vaahteramäkeläiset aikanaan kohti toria ja torilla.

Infon jälkeen Isot Kiikurit, Iki-Kiikurit ja kuorolaiset alkoivat pakertaa yhteisten askelten kimpussa. Hei, kukaan ei mene väärään suuntaan!

Pelimannit tapasivat ensimmäisen kerran lähes koko porukalla. Soittokaverit Turun Kansantanssin Ystävistä ja toisista proggiksista täydentävät Kiikurien vakiopelimanneja.

Ja sitten se alkoi: meidät kuorolaisetkin asetettiin paikoillemme. Tresteg – vaihtoaskel – tresteg, ja uudelleen. Ja vaihtoaskel – ristiaskel. Ja vaihtoaskel – parin kanssa pyöriminen. Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että kuoroon on hakeutunut aika monta tanssijaa! Kun oli vielä opittu etuaskel – vaihtoaskel – ristiaskel isossa ympyrässä ja saatu uusi koodinimi, Elena halusi esittää kaiken pelimanneille heidän säestämänään. Ja kuorolaiset palasivat omiksi persoonikseen: jalat olivat eri paria eikä trestegistä oltu kuultu juttuakaan. Voi ei! Uutteran toistamisen ja Elenan hyvien, ja kärsivällisten, ohjeiden jälkeen päästiin alusta onnelliseen loppuun. Pieni osa konserttiohjelmaa on valmis – melkein.

Päätössettiin kuuluvan polskan kuviot alkavat kehkeytyä, tästä se lähtee...

Koodinimi mansikka (kuoro)

Kuvat: Jouko Aaltonen

Asiaan! Ensimmäiset varsinaiset konserttitreenit 16.10.2011

Takana on kansanmusiikin ja –tanssin täyteinen viikonloppu. Osalla aikuis- ja lapsiryhmistä oli lauantaina omat keikkansa, ja illalla moni lähti katsomaan KekriFest-tapahtumaan kuuluneita loistokkaita esityksiä. Sunnuntain moni puolestaan aloitti käymällä kansanlaulukirkossa Turun tuomiokirkossa, samaiseen KekriFest-viikonloppuun kun sisältyi tällainenkin tilaisuus. Sunnuntai-iltapäivä jatkui Kiikurien aikuisryhmien nelituntisilla juhlakonserttitreeneillä Elenan johdolla.

Isot Kiikurit ja Iki-Kiikurit pääsivät ensinnä opettelemaan menuetin askeleita. Ennen varsinaisia harjoituksia Elena veti meille kuitenkin sellaiset alkulämmittelyt, että ainakin allekirjoittanutta alkoi jo hieman jännittää, että jaksaako tässä vielä oikeasti tanssiakin! Mutta menuetin rauhallisissa tahdeissa ehti syke palata kutakuinkin peruslukemille. Naamaa sen sijaan oli välillä vaikea pitää peruslukemilla: viimeistään siinä vaiheessa oli nauru herkässä, kun porukka jaettiin neljään jonoon, jotka lähestyivät salin keskikohtaa samanaikaisesti salin eri kulmista ja joka jonon oli tarkoitus kulkea vastakkaiseen kulmaan ja sivuuttaa toisensa salin keskustassa kuin liikenneympyrässä ikään. Olikohan turkulainen liikennekäyttäytyminen meillä verissä liikaakin, kun ”liikenneympyrässä” syntyi aikamoisia läheltä piti -tilanteita? Peltiä ei sentään ryttääntynyt, korkeintaan rypistyi vähän otsanahkaa miettiessä, että hetkinen, miten tämän nyt pitikään mennä.

Lisäpaineita treeneihin toi japanilaisen tuotantoyhtiön kuvausryhmän läsnäolo. Aijaa seuranneen tv-ryhmän kameraan kun osui väkisin moni muukin...

Parituntiset menuettiharjoitukset olivat ohi tuossa tuokiossa. Kiikurien hallitus piti pikaisen kokouksen ja kokoustauon aikana joukkoon liittyi Kiikurien kuoro. Oli alkamassa polska-askelten opettelua ja kuorolaisten käskettiinkin hetkeksi unohtaa olevansa laulajia: konsertissa laulajatkin tanssivat ja päinvastoin!

Tämä roolinvaihto laulajista tanssijoiksi taisi aiheuttaa pientä alkuhämmennystä – kun muutamia polskan askeleita oli käyty läpi, ohjaaja naurahtikin, että ilmassa suorastaan voi nähdä kysymysmerkkien leijailun! No, eivätköhän nuo kysymysmerkit haihdu vielä Saharaan samalla tavoin kuin eräät muutkin, hyvin tunnetut ilmassa leijuvat asiat, kunhan uusia askelkuvioita ehditään enemmän treenata. Polskalle kun oli varattu aikaa vain puolisen tuntia, koska vielä piti ehtiä harjoitella lauluakin.

Tiivis treenipäivä olikin hyvä päättää rauhalliseen tunnelmointiin Illan hiljaisuudessa –laulun sävelin. Porukan ei juuri tarvinnut esittää väsynyttä, mutta onnellista fiilistä, jota lauluun haettiin, vaan sellainen taisi jokaiselta löytyä ihan luonnostaan kun alla oli intensiiviset tanssiharjoitukset! Ja monenko tanssi- tai laulu-urakka olikaan alkanut jo edellisenä päivänä? Harjoitusten jälkeen olisin ainakin itse tarvinnut kotimatkalle tulitikut pystyyn silmäluomien väliin niitä auki pitämään, sillä sen verran raukea olo iski, että tunsin olevani jonkinlainen riskikuski autoillessani kotia kohti - Illan Hiljaisuudessa, kuinkas muuten.

Anne C. (Isot/Kuoro)


Kuvat: Jouko Aaltonen

Koetetaan sitten jatkossa muistaa väistää AINA oikealta tulevaa.

Ensiaskeleet

Proggis polkaistiin käyntiin 11.9.2011, kun Oulusta pian valmistuva kansantanssinopettaja Elena Penttilä teki tutustumiskäyntinsä Turkuun. Aloituksessa Elena liikutti, laulatti ja tanssitti aikuis- ja lapsiryhmien jäseniä. Saimme mahtavan startin yhteiselle produktiolle - en nyt taas muista tämän yhden uuden Iki-Kiikurin nimeä, mutta hyvä pari hän oli huutokatrillissa ja uhittelimme kyllä toisillemme melkein kuin tosissaan. Paras palaute treeneistä oli se, että kaikki tänä syksynä mukaan tulleet aikuisjäsenet ilmoittautuvat heti mukaan Folkkikselle, jonne ryntääkin 52 hengen edustuslössi. Sen verran jo tiedämme tanssiteoksen sisällöistä, että mukana on tori, paljon sinne kerääntyviä ihmisiä ja joki. Ei niistä vielä sen enempää...

Turun Kiikurien 55-vuotiskonsertin ensiaskeleet

Tanssiteosta työstettäessä pyrimme Elenan kanssa kehittelemään liikettä ja musiikkia rinta rinnan. Ekojen treenien jälkeen istuimme vielä useamman tunnin ruoan ja kuumien juomien ääressä miettimässä yleislinjoja musiikeille. Miten voisi hyödyntää lavalla kahta kontrabassoa? Mitä soittimia käytetään missäkin kohtauksessa? Millainen menuetti konsertissa esitetään? Missä kohtaa kuoro voi osallistua liikkeeseen, ja missä kohtaa huomioidaan laulamiseen keskittyminen? Kuten Elena totesi, tämä suunnitteluvaihe on se paras ja hauskin vaihe - tylsät realiteetit eivät vielä iske päin näköä, vaan kaikki on vielä mahdollista... ; )


Teksti ja kuvat: Marjaana (kuoro/pelimannit)

.

Kohtaussuunnitelma työstyy...